Jos saisin kutsun foliohattu-teemaisiin bileisiin ja ohjelmanumerona olisi keksiä itse oma salaliittoteoria, joka tulisi esittää muille omani olisi tällainen:
Ihmisten huonovointisuuden varalta avun saanti on tehty tarkoituksella niin hankalaksi, että useimmat jäisi yksin ongelmiensa kanssa, kun he eivät jaksaisi yrittää taistella avun saamisen eteen. Perimmäinen tavoite olisi saada ihmiset uskomaan avun saamisen olevan myytti, koska halutaan säilyttää vain ne jotka toimivat koneiden lailla. Näin saadaan tietyt yksilöt yhteiskunnan ulkopuolelle ja menettämään aivopestyn kansan silmissä ihmisarvonsa. Se rikkoo ihmistä entisestään ja varmistaa, että he pysyvät poissa yhteiskunnasta, koska jos heitä ei enää nähdä ihmisinä – miksi kukaan haluaisi auttaa?
Mutta nyt jalat maahan ja foliot takaisin omaan rullaansa ja siitä sitten seuraavaan käyttöön, vaikka makaronilaatikon päälle, ettei pinta pala. Inspiraation lähteenä toimi omat kokemukseni avun saamisen vaikeuteen liittyen ja lisäsin pari folioarkillista dramatiikkaa.
Mieleeni on jäänyt eräs lääkärikäynti uupumukseen liittyen. Se miten minut jätettiin kohtaamatta ihmisenä sen käynnin aikana suututti ja satutti. Olin niin vihainen että halusin kostaa. Kostin ostamalla itselleni kukkia ja pitkään haaveissani kolisevan konvehtirasian, ja lähdin kotiin validoimaan itseäni. En ollut vihainen lääkärille. Oikeastaan olin kiitollinen hänelle, koska hän sai minut arvostamaan itseäni yhä enemmän ja sisäistämään, ettei muiden kyvyttömyys kohdata minua määritä arvoani millään tapaa tai ole syy lakata kohtaamasta itseäni. Niitä hyviä ja aidosti auttamishaluisia ihmisiä on onneksi olemassa.
Voi miten itse tahtoisin olla jollekin polviltaan ylös tahtovalle se auttava käsi. Se joka näkee ja kuulee, ymmärtää ja kannustaa. Se joka saisi uskomaan parempaan huomiseen.
Vastaa